*

Päätöksiä stadissa / Henkka Nyholm

Hämäävä yleiskaava

Olin aikeissa kirjoittaa yleiskaavasta ja sen vaikutuksista Helsinkiin tulevalla kaudella, mutta kaksi hyvää mielipidettä asiasta ennätti ennen oman kirjoittamiseni aloitusta. Nimittäin Tuomas Rantasen ”Kaupunkimetsiä pelastetaan asemakaavoilla” ja Mika Välipirtin kommentti aiempaan. Päätin kuitenkin kantaa korteni kekoon tuomalla esiin asiat, joita näissä mielipiteissä ei nostettu mielestäni tarpeeksi ponnekkaasti.


1. Yleiskaava EI ole 2050 asti

Yleiskaavaa on myyty suunnitelmana vuoden 2050 Helsingille. Asukkaille joille tämä mainostus on uponnut voi tulla yllätyksenä se, että tulemme myös 2020-, 30- ja 40-luvuilla vielä päättämään uusista yleiskaavoista ennen 2050-lukua.

Tämän ”2050 yleiskaavavision” sisällyttäminen yleiskaavan tähtäimeksi oli osin hyvä ja osin huono asia. Hyvää siinä oli se, että se asetti tavoitteemme seuraavalle ”kaupunginsuunnittelutasolle” ja sai aikaan tulevaisuuden pohdintaa. Huonoa ja haitallista oli sen hämäävyys.

Nimittäin asettamalla aikaikkunan vuodelle 2050 ja haaliessa ison rakentamismassan yleiskaavan vaateeksi tehtiin karhunpalvelus lyhyen aikavälin kaavoitukselle. Yksi ongelma Helsingissä kun on se, että rakentajat eivät suostu toteuttamaan heidän silmissään ”huonoja tontteja”. Vaikeammaksi asian tekee se, että uusi yleiskaava mahdollistaa rakennuttajille hyvät apajat useiksi vuosiksi eteenpäin. Vain kaupunginsuunnitteluviraston kaavoitustahti voi hidastaa rakennuttajien haaveita asunnoista ja yrityskomplekseista Keskuspuistossa, Vartiosaaressa ja Tuomarinkylän pelloilla.

Kysymys kuuluukin; ottaako rakentajat uudesta yleiskaavasta (ennen seuraavaa) vain rusinat pullasta?

Onkin erittäin harmillista että Vasemmiston esitykseen Keskuspuiston asettamiseksi ”selvitysalueeksi” (myöhemmin päätettäväksi, kuten aiemmin yleiskaava 2002:ssa Kivinokka ja Vartiosaari) ei lämmetty Kokoomuksessa, Vihreissä ja SDP:ssä. Selvitysaluemerkintä ja sen luoma tilaisuus asukasosallisuudelle alueen kaavoituksessa olisi tuottanut mielestäni tuhat kertaa paremman yleiskaavaratkaisun Keskuspuistolle.

Lopulta yleiskaavan toteuttamissuunnitelma tulee olemaan avainasemassa sille mitä yleiskaavan uusista rakentamisalueista aletaan työstämään ensin. Jotta vaarassa olevat lähiympäristö- ja metsäalueet olisivat mahdollisimman pitkään vielä virkistysaluekäytössä tulee toteuttamissuunnitelmassa niiden kaavoitus osoittaa vasta yleiskaavakauden loppuun (ja toivottavasti unohtaa kokonaan).

 

2. Yleiskaava vasta mahdollistaa EI pakota

Tätä ei voi tarpeeksi alleviivata: Yleiskaavassa rakentaminen tarkoittaa vasta MAHDOLLISUUTTA toteuttaa rakentamista alueelle johon sellaista on merkitty. Se EI tarkoita sen TOTEUTUMISTA.

Esimerkiksi Malmin lentokentän alueelle on jo vuoden 1992 yleiskaava mahdollistanut rakentamisen. Rakentamista ei kuitenkaan ole vieläkään toteutettu.

Tähän asiaan ei kuitenkaan pidä tuudittautua. Kuten Malmin lentokenttä myös muut yleiskaavan erikoisemmat kohteet ovat rakennuttajille haluttuja. Nämä alueet eroavat esimerkiksi täydennysrakentamiskohteista siinä, että rakennuttaja pääsee isolle yhtäjaksoiselle työmaalle, josta riittää urakoita pitkäksi aikaa ja jossa työmaalogistiikkaa on helpompi pyörittää.

Mitä tulee uuteen yleiskaavaan on sen kohtalonhetki oikeudellisessa prosessissa ja sen tuloksessa. Jos yleiskaavaa vastaan nostetut kantelut menestyvät ja oikeus mitäitöi osin tai täysin yleiskaavan tarkoittaa se uutta yleiskaavan käsittelyä.

Jos yleiskaava selviää oikeudesta puhtain paperein tarkoittaa se lähiluonnon ystäville pitkää yleiskaavakautta, jossa joka vuosi tupsahtaa esiin asemakaavoja jotka esittävät rakentamista lähiluontoon ja Helsingin metsiin. Nämä asemakaavat voidaan toki aina hylätä, mutta se tarvitsee luonteeltaan erittäin ympäristötietoisen valtuuston.

 

3. Yleiskaavan pikselimerkintä on järjenvastainen

Yleiskaava mahdollistaa _villejä tulkintoja_ eri väristen pikselialueiden rajoilla ja yhtymäkohdissa. Tarkkaa rajausta alueista EI ole tehty. Jos ”pikseliyleiskaavassa” on virkistysaluepikseli ja rakennuspikseli vierekkäin voivat ne surutta mennä toisen puolelle. Edessä on pikselisota.

Tämä tekee asemakaavakamppailusta uuvuttavaa ja mahdollistaa kaikkien osapuolten mielipiteiden olevan yleiskaavan mukaisia. Yleiskaavan mielestä yhtä oikeassa on puiston laajentamista asutukseen vaativa, kuin puistoon asutusta vaativa.

Etulyöntiasetelma on kuitenkin moottorisahalla. Kaavoituksessa kun ympäristöarvoja ja lähimetsiä vaaliva ei yleensä ole esitysten laatija. Sen varmistaa jo kaupunginsuunnitteluviraston rakentamisvaateet suunnittelijoilleen. Rakennetun kaupunkiympäristön on loputtomasti laajennuttava. Lähtökohta uusille kaavoille on aina lisäarvon tuottaminen, ja harmillisesti se ei yleensä sisällä luonnon tuomia hyötyjä liikunnan, terveyden, ilmanlaadun ja ilmastonmuutoksen osalta.

 

Mitä tästä tulisi ottaa opiksi? Täytyy uskoa tulevaan, pitää ääntä ja vaatia parempaa. Eikä unohtaa äänestää kuntavaaleissa luonnonystäviä valtuustoon.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kirjoitin ennen yleiskaavapäätöstä sen luontovastaisuudesta ja päätöksen jälkeen koostin yleiskaavaäänestyksestä videon.

*huom! Tämä kirjoitus on ilmestynyt aiemmin 21.3 omilla nettisivuillani http://www.oikeusvaatia.fi
Olen kuntavaaleissa ehdolla Vasemmiston listalta numerolla 316.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat